"Ja hänen käsialansa", huomautti Mazeroux. "Sen näin heti. Siitä ei voi erehtyä. Mitä tämä merkitsee? Hippolyte Fauvillen kolme kuukautta ennen kuolemaansa kirjoittama kirje?"
Perenna luki ääneen:
'Rakas vanha ystäväni!
Valitettavasti voin vain vahvistaa mitä sinulle äskettäin kirjoitin, salajuoni kutoutuu ympärilleni. En tiedä vielä mikä on heidän suunnitelmansa ja vielä vähemmin kuinka he aikoivat sen toteuttaa, mutta kaikki varmistaa minua siitä, että loppu on lähellä. Luen sen naisen silmistä. Hän katsoo minuun joskus niin ihmeellisesti!
Oh, sellainen häpeä! Kuka olisi voinut uskoa hänen kykenevän sellaiseen?
Rakas ystäväni, olen hyvin onneton ihminen.'
"Ja tämän on allekirjoittanut Hippolyte Fauville", jatkoi Mazeroux, "ja minä vakuutan, että se on todellakin hänen käsialaansa, kirjoitettu neljäntenä päivänä tammikuuta tänä vuonna eräälle ystävälle, jonka nimeä emme tiedä, vaikkakin nuuskimme sen jostain selville, sen vannon. Ja tämä ystävä on antava meille tarvitsemamme todistukset."
Mazeroux kiihottui.
"Todistus! Sitähän emme tarvitse! Sehän meillä on. Herra Fauville itse antaa sen meille! 'Loppu on lähellä, luen sen hänen silmistään!' 'Hänen' tarkoittaa Marie Fauvilleä ja miehen todistus vahvistaa kaiken mitä me tiedämme rouvasta. Mitä te sanotte?"
"Olette oikeassa", vastasi Perenna tuumivasti, "te olette oikeassa, kirje on ratkaiseva. Mutta…"