Sinä aamuna ei neiti Levasseur tullut sisään kirjeineen, eikä Perenna lähettänyt häntä hakemaan. Hän näki tytön useita kertoja antavan määräyksiä uusille palvelijoille. Iltapäivällä käski Perenna ajaa esiin auto ja ajoi bulevardi Suchetille prefektin määräyksen mukaisesti tekemään Mazerouxin kanssa tutkimuksia, jotka eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään tuloksiin.
Kello oli kymmenen hänen palatessaan takaisin. Etsiväkomissario ja hän söivät yhdessä päivällistä. Sitten hän tahtoi tarkastaa taloa, jossa ebenholtsikeppinen mies oli asunut, nousi jälleen autoon, yhä Mazerouxin seuraamana, ja käski ohjaajan ajaa bulevardi Richard-Wallacelle.
Auto kulki yli Seinen ja seurasi sen oikeata rantaa.
"Nopeammin", sanoi hän puhetorveen uudelle ohjaajalle. "Olen tottunut kulkemaan hyvällä vauhdilla."
"Eräänä kauniina päivänä ajatte kumoon", sanoi Mazeroux.
"Älkää pelätkö", vastasi don Luis. "Auto-onnettomuudet ovat vain tyhmyreitä varten." He tulivat place de l'Almalle. Auto kääntyi vasemmalle.
"Suoraan eteenpäin", huusi don Luis. "Ajakaa ohi Trocadéron."
Äkkiä alkoi auto horjua sinne tänne, lensi erästä puuta vasten ja kääntyi kyljelleen.
Muutamassa hetkessä syntyi väentungos. Ihmiset löivät rikki ikkunan ja avasivat oven. Don Luis oli ensimmäinen.
"Kiitos, tämä ei ole mitään", sanoi hän. "Minä olen vahingoittumaton.
Entä te, Alexandre?"