"Missä tarkoituksessa?"
"Tarkoituksessa saada todistuksia Marie Fauvillea vastaan. Olen sen vuoksi pyytänyt saada mukaani kaksi salapoliisia. Silloin on meitä neljä, jotka voivat todistaa rehellisyytenne."
Kaikki asettuivat paikoilleen. Kaksi salapoliisia valvoisi kerrallaan.
Tutkittuaan huolellisesti sen pienen huoneen, jossa Fauvillen poika oli nukkunut, sulkivat ja lukitsivat he kaikki ovet ja ikkunat. Kello yksitoista he kiersivät sähkön sammuksiin.
Don Luis ja Weber saivat tuskin unen rahtuakaan silmiinsä.
Yö kului ilman että mitään tapahtui.
Mutta kello seitsemän, kun ikkunaluukut avattiin, nähtiin taas, että pöydällä oli kirje. Aivan niinkuin edelliselläkin kerralla.
Kun ensimmäinen hämmästys oli asettunut, otti Weber kirjeen. Hänellä oli määräys olla sitä lukematta eikä antaa kenenkään muunkaan lukea.
Tässä on kirje sellaisena kuin se julkaistiin sanomalehdissä, jotka samalla julkaisivat asiantuntijan todistuksen, että käsiala oli Hippolyte Fauvillen:
"Olen nähnyt hänet! Sinä ymmärrät, rakas ystävä, eikö niin? Minä olen hänet nähnyt. Hän kulki Boulognen metsän tietä, takinkaulus ylös käännettynä ja hattu korviin painettuna. En luule hänen nähneen minua. Oli melkein pimeä. Mutta minä tunsin hänet heti. Minä tunsin jälleen hänen hopeakoukkuisen ebenholtsikeppinsä. Se oli aivan varmaan hän, tuo roisto!