"Hän on siis lupauksestaan huolimatta Pariisissa. Gaston Sauveraud on Pariisissa. Ymmärrätkö, mikä hirveä merkitys sillä on? Jos hän on Pariisissa, niin se merkitsee, että hän aikoo toimia. Oh, kuinka paljon pahaa se mies on minulle tehnyt! Hän on jo ryöstänyt minulta onneni ja nyt aikoo hän ottaa elämäni. Olen kauhun lamauttama."
Fauville tiesi siis, että ebenholtsikeppisen miehen, Gaston Sauveraudin tarkoitus oli tappaa hänet. Sen selitti Fauville aivan selvästi tässä omakätisessä kirjeessään, ja kirje vahvisti ne Gaston Sauveraudin, vangitsemistilaisuudessa epähuomiossa lausumat sanat, että molemmat miehet olivat olleet tuttavia, mutta riitautuneet, ja että Gaston Sauveraud oli luvannut olla milloinkaan tulematta Pariisiin.
Tämä levitti myöskin hiukan valoa Mornington-juttuun. Mutta toiselta puolen, kuinka käsittämätöntä olikaan, että tämä kirje oli löydetty työhuoneen pöydältä! Viisi henkilöä oli vartioinut, viisi mitä kelvollisinta miestä, ja kuitenkin oli tuntematon käsi tänä yönä, kuten viidennentoista päivän yönäkin, salaa pistänyt kirjeen huoneeseen suljettujen ovien ja ikkunoiden läpi, heidän kuulematta ääntäkään tahi näkemättä merkkiäkään siitä, että joku olisi liikuttanut ikkunoita tahi ovia.
On mahdotonta sanoa mitään yleisön hämmingistä. Kirjeen ilmestyminen sai silmänkääntötempun luonteen.
Don Luis Perennan terävänäköisyys oli siis osunut oikeaan joka suhteessa, sillä odotetut tapahtumat olivat sattuneet viidentenätoista ja kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä huhtikuuta. Jatkuisiko sarja viides toukokuuta? Ei kukaan epäillyt sitä, sillä olihan don Luis sen sanonut ja kaikki uskoivat, ettei don Luis voinut erehtyä. Koko viidennen päivän yön seisoi väkijoukko Suchet bulevardilla; uutistenhankkijat ja kaikenlaiset yökulkijat tulivat sinne laumoina saadakseen tietää oliko jotain tapahtunut.
Poliisiprefekti, johon molemmat edelliset ihmetyöt olivat tehneet vaikutuksen, oli päättänyt itse olla läsnä kolmantena yönä. Hän tuli seurassaan useita tarkastajia, jotka hän asetti puutarhaan, eteiseen ja yläkertaan. Itse hän asettui vartioon yhdessä Weberin, Mazerouxin ja don Luis Perennan kanssa.
He pettyivät odotuksessaan ja se oli herra Desmalionsin syy. Välittämättä don Luisin lausumasta käsityksestä oli prefekti päättänyt olla kiertämättä sähkövaloa sammuksiin, nähdäkseen estäisikö valo ihmetyön. Sellaisissa olosuhteissa ei kirje saattanut tulla eikä se tullutkaan. Oliko se sitten silmänkääntäjän kuje tahi rikollisten temppu, tarvitsi ihmetyö pimeyden apua.
* * * * *
Toukokuun viidettätoista odotettiin ja sama väkijoukko oli kokoontunut talon ympärille, levoton, jännittynyt väkijoukko, joka hätkähti pienimmästäkin äänestä ja noudatti täydellistä hiljaisuutta silmät Fauvillen taloon suunnattuina.
Tällä kertaa sammutettiin valo, mutta poliisiprefekti piti kättään sähkönappulan päällä. Kymmenen kertaa, kaksikymmentä kertaa sytytti hän äkkiarvaamatta tulen. Pöydällä ei ollut mitään. Se, mikä oli herättänyt hänen huomiotaan, oli ainoastaan huonekalujen natina tahi hänen miestensä tekemä liike.