He tunsivat varmasti Cosmo Morningtonin testamentin, sillä he olivat ensiksi raivanneet tieltä Cosmo Morningtonin ja heidän kiihkonsa anastaa suunnaton omaisuus oli kiiruhtanut tapahtumia. Mutta murhan ensimmäinen syy polveutui syvälle juurtuneesta intohimosta: Marie Fauville ja Gaston Sauveraud rakastivat toisiaan.
Yksi arvoitus oli vielä ratkaisematta: kuka oli tuo tuntematon kirjeenvaihtaja, jolle Hippolyte Fauville oli jättänyt tehtäväksi kostaa hänen murhansa ja joka, sensijaan että olisi yksinkertaisesti luovuttanut kirjeet poliisille, harjoitti terävänäköisyyttään antamalla niiden tulla päivänvaloon mitä kummallisimpien temppujen kautta. Oliko hänen etujensa mukaista pysyä näkymättömänä?
Kaikkiin näihin kysymyksiin vastasi Marie Fauville odottamattomalla tavalla, vaikkakin tavalla, joka täydelleen sopi yhteen hänen uhkauksiensa kanssa. Viikkoa myöhemmin, pitkän kuulustelun jälkeen, jonka aikana häneltä koetettiin saada tietää miehensä vanhan ystävän nimi, oli hänen onnistunut piilottaa lasipala, jolla hän koetti avata suonensa.
Don Luis sai kuulla asiasta Mazerouxilta, joka tuli hänelle siitä seuraavana aamuna kello kahdeksan kertomaan. Komisariolla oli kädessään matkalaukku ja hän oli matkalla asemalle.
"Onko hän kuollut?" huudahti don Luis.
"Ei, hän näyttää välttäneen sen vielä tämän kerran. Mutta mitä se auttaa?"
"Mitä sillä tarkoitatte?"
"Hän tietysti tekee sen. Se on hänen päähänpistonsa. Ja eräänä päivänä…"
"Eikö hän nytkään tehnyt tunnustusta ennen itsemurhayritystään?"
"Ei. Hän kirjoitti muutamia sanoja paperille, että kun hän nyt tarkemmin ajatteli asiaa, saattoi hän neuvoa kysymään salaperäisistä kirjeistä eräältä herra Langernault'a. Tämä oli, mikäli rouva tiesi, ainoa ystävä, joka hänen miehellään oli ollut ja joka tapauksessa ainoa, jota tämä saattoi kutsua 'rakkaaksi vanhaksi ystäväkseen'. Tämä herra Langernault ei voisi muuta kuin selittää hänen viattomuutensa ja valaista sitä kauheata erehdystä, jonka uhriksi hän oli joutunut."