"Aivan niin, herra prefekti, hyvissä ajoin ottaakseni eron, koska viisivuotinen palvelussitoumukseni oli loppu."
"Mutta kuinka Cosmo Mornington tuli maininneeksi teidät testamentissaan, kun te, hänen sitä laatiessaan, olitte olleet kadoksissa jo puolitoista vuotta?"
"Cosmo ja minä olimme kirjevaihdossa."
"Mitä?"
"Niin, ja minä olin ilmoittanut hänelle pian tapahtuvasta paostani ja paluustani Pariisiin."
"Mutta kuinka te toimitte? Missä te olitte?… Ja kuinka te saitte tilaisuuden…"
Don Luis hymyili vastaamatta.
"Monte Cristo, jos suvaitsette, herra prefekti. Vankeuteni ja pakoni salaisuus on itse asiassa sangen omituinen. Joskus ehkä on mielenkiintoista valaista niitä seikkoja. Mutta siihen saakka täytyy minun pyytää lykkäystä."
Tuli hiljaisuus. Herra Desmalions tarkasteli vielä kerran tätä ihmeellistä miestä eikä voinut olla sanomatta, noudattaen äkillistä mielijohdetta, jota ei itsekään voinut selittää:
"Vielä sana, vain yksi. Minkä johdosta toverinne antoivat teille tuon ihmeellisen lisänimen Arsène Lupin? Oliko se viittaus teidän rohkeuteenne tahi ruumiilliseen voimaanne?"