Vaunut liikkuivat ohi. Hän koetti hypätä vielä kerran vaunun portaille. Mutta molemmat miehet tarrautuivat häneen kiinni, muutamia kantajia tuli heidän avukseen asemapäällikkö saapui juosten. Juna vieri ohi aseman.
"Tyhmyrit!" huusi hän. "Hölmöt! Aasit! Ettekö te voineet antaa minun olla? Oh, vannon, että minä…"
Vasemmalla nyrkillään hän iski junailijan maahan, oikealla saattoi hän Mazerouxin kierimään ympäri. Pudistaen irti kantajat ja asemapäällikön ryntäsi hän asemasillalta matkatavarahuoneeseen ja hyppäsi yli laatikkojen, matka-arkkujen ja matkalaukkujen.
"Oh, se pölkkypää!" mutisi hän nähdessään Mazerouxin sammuttaneen moottorin. "Ei ole mitään tyhmyyttä, jonka hän olisi jättänyt tekemättä."
Don Luis oli ajanut kovaa koko päivän, mutta nyt tuli vauhti huimaavaksi. Oli kuin olisi meteori kiitänyt läpi Le Mansin esikaupunkien ja syöksähtänyt maaseudulle. Perennalla oli aivoissaan vain yksi ajatus: tulla lähimmälle asemalle, joka oli Chartres, ennen molempia rikoksellisia ja heittäytyä Sauveraudin päälle. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin tämän: kuinka hän molemmin käsin tarttuisi Florence Levasseurin rakastajan kurkkuun, niin että tämä tukehtuisi!
"Florencen rakastaja! Florencen rakastaja!" mutisi hän kiristellen hampaitaan. "Niin, tietysti, se selittää kaiken. He molemmat ovat kääntyneet rikostoveriaan Marie Fauvillea vastaan ja hän se on, joka saa maksaa tämän kauhistavan sarjan rikoksia! Onko hän edes heidän rikostoverinsa? Kuka tietää? Kuka tietää, eivätkö nämä molemmat paholaiset ole koettaneet, tapettuaan Hippolyte Fauvillen ja hänen poikansa, yhteiseen ponnistukseen tuhota Marie Fauvillen, viimeisen esteen, joka seisoi heidän ja Mornington-perinnön välillä. Eikö kaikki viittaa siihen? Enkö minä löytänyt päivämääriä Florencen muistikirjasta? Eikö se todista, että kirjeet julkaisee Florence? Ne kirjeet syyttävät myöskin Gaston Sauveraudia. Mutta mitä se merkitsee? Hän ei rakasta enää Marieta, vaan Florencea. Ja Florence rakastaa häntä. Hän on Sauveraudin rikostoveri, hänen neuvonantajansa, se nainen, joka haluaa elää hänen rinnallaan ja jakaa hänen rikkautensa. On totta, että hän on teeskennellyt puolustavansa Marie Fauvillea. Näyttelemistä! Tahi ehkä omantunnontuskaa, pelkoa ajatellessaan kaikkea pahaa, jonka on tehnyt kilpailijattarelleen ja kohtaloa, joka odottaa onnetonta naista. Mutta hän on rakastunut Sauveraudiin ja hän jatkaa taistelua säälimättä ja viivyttelemättä. Sen vuoksi tahtoi hän tappaa minut, väliin tulevan esteen, jonka selvänäköisyyttä hän pelkäsi…"
"Piru vieköön!" murahti hän yhtäkkiä. "Kone ei tottele! — Mazeroux!
Mazeroux!"
"Mitä…! Tiesittekö minun olevan täällä?" huudahti Mazeroux ryömien esiin pimeydestä, jonka turvissa hän oli istunut.
"Aasi! Luuletteko te, että kuka tahansa tyhmyri voi tarrautua autooni minun sitä huomaamatta? Teillä mahtoi olla hauskaa siellä porrasaskelmalla?"
"Minä vapisen kylmästä ja hampaani kalisevat."