"Se on teille oikein, se opettaa teitä. Sanokaa mistä ostitte bensiiniä?"
"Eräältä sekatavarakauppiaalta."
"Varkaalta, tarkoitatte. Se on rasvaa. Kone on tulemaisillaan täyteen nokea."
"Oletteko varma siitä?"
"Ettekö huomaa, että moottori uhkaa pysähtyä?"
Moottori näytti tuon tuostakin niskuroivan. Sitten tuli taas kaikki säännölliseksi. Don Luis lisäsi vauhtia. Kun he ajoivat alas mäkiä, tuntui kuin olisivat he lentäneet avaruuteen. Toinen lyhty sammui. Toinenkaan ei palanut niin kirkkaasti kuin tavallisesti. Mutta mikään ei voinut taltuttaa Don Luisin intoa.
Kone hiljensi taas vauhtia, teki uusia ponnistuksia koettaen tehdä velvollisuutensa. Sitten tuli onnettomuus, auto pysähtyi tienlaitaan.
"Piru vieköön!" huusi don Luis. "Istumme kiinni. Tämä oli viimeinen oljenkorsi!"
"Me saamme kyllä koneen kuntoon ja saavutamme Sauveraudin Pariisissa
Chartresin sijasta, siinä kaikki."
"Kirottu aasi! Korjaus kestää tunnin. Ja sitten tapahtuu sama uudelleen koska tahansa. Se ei ole bensiiniä, vaan jotain viheliäistä voidetta, jota ne ovat teille tunkeneet."