"Kaikki vastustivat, eikö hän juuri ollut antanut vangita rouva Fauvillea? Eikö juuri hän ollut hankkinut raskauttavinta todistusta tätä vastaan?"
"Ne minä kumoan", sanoi hän. "Marie Fauville on roistojen uhri, jotka ovat järjestäneet pirullisen salajuonen häntä vastaan, ja jotka minä luovutan oikeuden käsiin."
"Mutta hampaat? Hampaiden jäljet?"
"Sattuma! Yksinomaan sattuma, mutta se on nyt minulle tavattoman voimakas todistus hänen viattomuudestaan. Sanon teille, että jos Marie Fauville olisi ollut tarpeeksi taitava tehdäkseen nämä murhat, olisi hän myöskin ollut kylliksi älykäs ollakseen jättämättä jälkeensä hedelmää, jossa oli hänen molempien hammasriviensä jäljet."
"Mutta."
"Hän on syytön! Ja sen aion nyt ilmoittaa tutkintotuomarille. Rouva Fauvillelle on ilmoitettava niistä ponnistuksista, joita hänen hyväkseen tehdään. Hänelle on heti annettava toivoa. Muuten ottaa se olentoraukka itseltään hengen ja hänen kuolemansa on oleva syytös kaikkia niitä vastaan, jotka ovat syyttäneet viatonta naista. Hänen on…"
Hän keskeytti. Hänen silmänsä suuntautuivat erääseen sanomalehtimieheen, joka seisoi hiukan syrjässä kuunnellen ja tehden muistiinpanoja.
Hän kuiskasi Mazerouxille:
"Voitteko hankkia minulle tuon miehen nimen? En muista missä olen nähnyt hänet ennen."
Mutta eräs vahtimestari avasi nyt ovet tutkintotuomarin huoneeseen; tämä oli, saatuaan don Luisin kortin, sanonut heti ottavansa hänet vastaan. Perenna otti askeleen eteenpäin aikoen käydä sisään Mazerouxin kanssa, mutta kääntyikin äkkiä seuraajaansa ja huudahti raivoisasti: