"Se on hän! Se oli Gaston Sauveraud valepuvussa. Pidättäkää hänet!
Onko hän lähtenyt? Juoskaa!"
Hän ryntäsi ulos kintereillään Mazeroux, muutamia vahtimestareita ja sanomalehtimiehiä. Hän ehti pian heidän edelleen, niin ettei hän kolmen minuutin kuluttua kuullut takanaan ketään. Hän kiisi läpi käytävän pihalle, sieltä toiselle, joutui vihdoin väärien jälkien ohjaamana Saint Lazaren rautatiepihalle ja kulutti kaksi tuntia etsiskelyissä, mutta turhaan.
Lopuksi hän joutui lähelle asuntoaan place du Palais-Bourbonille. Oikealla ja vasemmalla huomasivat hänen tottuneet silmänsä heti puolitusinaa miehiä, joiden ammatista ei voinut erehtyä. Ja Mazeroux, joka oli huomannut hänet, kääntyi äkkiä ja piiloutui porttikäytävään.
Perenna huusi häntä:
"Mazeroux!"
Komisario näytti tulevan kummiinsa kuullessaan nimeään huudettavan ja tuli esiin.
"Hyvää päivää taas, isäntä."
Hänen kasvoillaan oli sellainen ilme, että don Luis tunsi epäilyksiensä saavan varman muodon.
"Kuulkaa nyt, minun takianiko te ja teidän väkenne kuljeskelette jälleen taloni ulkopuolella?"
"Millaisia päähänpistoja", vastasi Mazeroux ja näytti hyvin vaivautuneelta. "Tehän tiedätte olevanne erinomaisessa suosiossa."