"Miten liikutettu te olette! Onko asianne niin kiireellinen?"
"Se on todellakin hyvin kiireellinen. Se koskee rikosta, joka tehtiin päivälleen kuukausi sitten. Ja ennen kaikkea se koskee kahden murhan estämistä, jotka ovat seurauksena ensimmäisestä rikoksesta ja jotka aiotaan tehdä tänä yönä. Niin, ehdottomasti tänä yönä mikäli emme ryhdy välttämättömiin toimenpiteisiin niiden estämiseksi."
"Ettekö halua istuutua, Vérot?"
"Nähkääs, koko asia on suunniteltu suorastaan pirullisen nerokkaasti!
Te ette voi ajatella…"
"Mutta kun te tiedätte sen etukäteen, ja kun herra prefekti varmasti tulee antamaan teille rajoittamattoman valtuuden…"
"Niin, luonnollisesti, luonnollisesti. Mutta on joka tapauksessa kauheaa ajatella, että minä ehkä en tapaa häntä. Olen sen vuoksi kirjoittanut hänelle kirjeen ja selittänyt kaiken, mitä asiasta tiedän. Katsoin sen varmimmaksi."
Hän ojensi sihteerille suuren, keltaisen kirjekuoren ja lisäsi:
"Ja tässä on myöskin pieni rasia; asetan sen tähän pöydälle. Se sisältää jotain, joka täydentää ja selittää kirjeen sisällön."
"Mutta miksikä ette pidä niitä omassa hallussanne?"
"En rohkene. Ne vartioivat minua… ne koettavat päästä minusta… En tule rauhalliseksi ennenkuin joku toinen tuntee salaisuuden."