Hän tuli hetken kuluttua takaisin seurassaan pitkä, laiha herra, jolla oli poskiparta.
"Herra Mazeroux, eräs ystävistäni, senor Cacérès, perulaisen lähetystön attashea. Senor Cacérès otti osaa keskusteluun prefektin luona juuri äsken. Hän se oli, joka Perun ministerin käskystä kokosi minua koskevat henkilötiedot." Ja hän lisäsi reippaasti: "Vai niin, te odotitte minua, rakas senor Cacérès. Minä luulin, että kun me jätimme prefektin viraston…"
Perulainen attashea teki liikkeen ja osoitti kersantti Mazerouxia.
Perenna vastasi:
"Oh, älkää välittäkö herra Mazeroux'sta! Voitte puhua hänen läsnäollessaan, hän on itse vaiteliaisuus. Sitäpaitsi tuntee hän koko jutun."
Attashea vaikeni. Perenna antoi hänelle merkin istuutua heidän pöytäänsä.
"Puhukaa ilman epäilyä, rakas senor Cacérès. Tämä on asia, jota on käsiteltävä verukkeitta, enkä minä pelkää kuulla sievistelemätöntä sanaa. Se säästää paljon aikaa. Eteenpäin vaan. Te haluatte saada rahaa, arvaan minä? Tahi oikeammin sanottuna, enemmän rahaa. Kuinka paljon?"
Perulainen näytti epäilevän, heitti katseen don Luisin seuralaiseen, mutta kokosi sitten päättäväisyytensä ja sanoi hillityllä äänellä:
"Viisikymmentätuhatta frangia".
"Peijakas!" huudahti don Luis. "Te olette ahne. Mitä ajattelette, herra Mazeroux? Viisikymmentätuhatta on koko paljon rahaa. Erittäinkin kun… Kuulkaa, rakas Cacérès, käykäämme läpi menneisyys vielä kerran… Kolme vuotta sitten oli minulla kunnia tutustua teihin Algeriassa, jossa te matkustelitte. Ymmärsin heti minkälainen mies te olitte ja kysyin, voisitteko te kolmessa vuodessa minun, Perennan, nimelle hankkia espanjalaisperulaisen henkilöllisyystodistuksen varustettuna moitteettomilla asiakirjoilla sekä kunnioitusta herättävillä esi-isillä. Te vastasitte myöntävästi. Me sovimme hinnaksi kaksikymmentätuhatta frangia. Kun poliisiprefekti viime viikolla pyysi minun papereitani, etsin teidät ja sain tietää teidän saaneen toimeksenne suorittaa tutkimuksia menneisyydestäni. Kaikki näkyi olevan kunnossa. Papereilla, jotka olivat kuuluneet edesmenneelle perulaiselle aatelismiehelle Perennalle, valmistitte te minulle — asianmukaisesti korjattuna — ensiluokkaisen siviiliaseman. Me sovimme, mitä kerroimme poliisiprefektille ja minä maksoin kaksikymmentätuhatta; Me olemme kuitit. Mitä muuta te voitte vaatia?"
Perulaisessa attasheassa ei näkynyt pienintäkään hämmästyksen merkkiä. Hän asetti molemmat kyynärvartensa pöydälle ja sanoi rauhallisesti: