Ja hän veti tarmokkaasti kellonnuorasta.
III LUKU
Tuomittu mies
Palvelija avasi oven. Mazeroux lähetti korttinsa. Hippolyte otti molemmat herrat vastaan työhuoneessaan. Pöydällä oli siirrettävä puhelin, kirjoja, lentokirjasia ja sanomalehtiä. Sitäpaitsi oli siellä kaksi korkeata pöytää peitettynä suunnitelmilla, piirustuksilla ja lasikuvuilla, joiden sisällä oli elefantinluisia pienoismalleja ja teräskoneita, jotka insinööri oli itse rakentanut tahi keksinyt. Seinän vieressä oli suuri sohva. Yhdestä nurkasta johtivat kierreportaat koko huoneen kiertävälle parvekkeelle. Katossa riippui sähkölamppu.
Sanottuaan kuka hän oli ja esiteltyään ystävänsä Perennan poliisiprefektin lähettämäksi selitti Mazeroux heti heidän käyntinsä syyn. Hän sanoi herra Desmalionsin tunteneen itsensä levottomaksi niiden painavien syiden vuoksi, jotka hän oli äskettäin saanut tietää ja pyysi herra Fauvillea, huomispäivän keskustelua odottamatta, ryhtymään kaikkiin niihin varovaisuustoimenpiteisiin, joita hänen salapoliisinsa neuvoivat.
Fauville näytti aluksi hieman hämmästyneeltä.
"Olen ryhtynyt omiin varovaisuustoimenpiteisiini, vieläpä sangen perusteellisiin. Toiselta puolen pelkään, että teidän sekaantumisenne voi olla vahingollista."
"Millä tavoin?"
"Herättämällä vihollisteni huomio ja sen kautta estämällä minua kokoamasta niitä todistuksia, jotka tarvitsen paljastaakseni heidät."
"Voitteko selittää…?"