"En, sitä en voi. Huomenna, huomenaamulla… ei ennen."
"Mutta jos silloin on myöhäistä?" huomautti don Luis.
"Myöhäistä? Huomenna?"
"Tarkastaja Vérot puhui herra Desmalionsin sihteerille, että molemmat murhat tapahtuisivat tänä yönä. Hän sanoi, että päätös oli peruuttamaton ja kohtalon määräämä."
"Tänä yönä", huudahti Fauville suuttuneena. "Ei, sanon minä. Ei tänä yönä. Siitä olen varma. On asioita, jotka minä tiedän, mutta joita te ette tiedä, vai kuinka?"
"Kyllä", vastasi don Luis, "mutta saattaa myös olla asioita, jotka Vérot tiesi, mutta te ette. Hän oli saanut tietää vihollistenne salaisuudesta enemmän kuin te. Sitä todistaa se, että häntä epäiltiin ja että mies ebenholtsikeppineen vartioi kaikkia hänen liikkeitään ja että hänet lopuksi murhattiin."
Hippolyte Fauvillen itsevarmuus väheni. Perenna käytti tilaisuutta suostutellakseen häntä ja se onnistui niin hyvin, että Fauville vihdoinkin, vaikkakin vaiteliaisuudestaan luopumatta, antoi perään tahdolle, joka oli hänen omaansa voimakkaampi.
"Mutta ette kai te aio viettää yötä täällä?"
"Niin me todellakin aiomme".
"Sehän on naurettavaa! Se on suoraa ajanhukkaa. No niin, jos se on aivan välttämätöntä, niin… no, mitä muuta te haluatte?"