"Oletko unohtanut", sanoi rouva, "että Auverardit ovat tarjonneet minulle paikan ooppera-aitiossaan? Sinähän pyysit itse minua menemään hetkeksi rouva d'Ersingerin kutsuihin jälkeenpäin…"
"Aivan niin", sanoi hänen miehensä, "sen olin unohtanut, minä työskentelen niin hellittämättömästi…"
Rouva oli nyt napittanut hansikkaansa ja kysyi:
"Etkö halua saattaa minua rouva d'Ersingerin luo?"
"Minkä vuoksi?"
"He pitäisivät siitä."
"Ei, en voi. Sitäpaitsi en voi oikein hyvin…"
"Sitten esitän anteeksipyyntösi."
"Tee se."
Rouva kääriytyi viittaansa miellyttävällä liikkeellä, seisoi hetken liikkumatta ikäänkuin etsien jäähyväissanoja. Sitten hän sanoi: