"Hyvää yötä", sanoi insinööri ja seurasi Perennaa ja Mazerouxia ulos.
Työhuoneen ja välihuoneen välillä oli kaksi ovea, joista toinen oli täytetty ja vahakankaalla peitetty. Toisella puolen erotti välihuoneen eteisestä raskas verho.
"Nukkukaa te", sanoi Perenna seuralaiselleen. "Minä istun ylhäällä".
"Ette kai te luule, että jotain tapahtuu?"
"En luule sitä, kiitos varovaisuustoimenpiteidemme. Mutta te, joka tunsitte päällikkö Vérot'n niin hyvin, uskotteko hänen luulotelleen itselleen olemattomia asioita?"
"En".
"Te tiedätte mitä hän ennusti. Se merkitsee, että hänellä oli siihen syynsä. Senvuoksi aion pitää silmäni auki."
"Me vuorottelemme, isäntä; herättäkää minut kun valvomisvuoroni tulee."
He istuivat liikkumattomina vierekkäin ja vaihtoivat silloin tällöin muutamia sanoja. Mazeroux nukkui pian. Don Luis istui liikkumattomana tuolissaan ja jännitti kuuloaan. Talossa vallitsi kaikkialla hiljaisuus. Ulkopuolelta kuului tuon tuostakin auto tahi vaunut vierivän ohi. Hän kuuli myöskin viimeisen Auteuil-linjan junan.
Hän nousi useita kertoja ja meni ovelle. Ei ääntäkään. Hippolyte
Fauville nähtävästi nukkui.