"Entä jos palvelijat tulevat? Jos rouva Fauville —?"
"Ei kukaan tule ennenkuin me avaamme oven ja sen avaamme vain
poliisiprefektille. Hänen tehtäväkseen jää ilmoittaa rouva
Fauvillelle, että tämä on leski ja ettei hänellä ole enää poikaa.
Lähtekää nyt, kiiruhtakaa."
"Silmänräpäys, isäntä; me unohdamme erään asian, joka voi olla meille suureksi avuksi."
"Minkä niin?"
"Sen pienen, harmaisiin kansiin sidotun päiväkirjan, jossa herra
Fauville tekee selvää häneen kohdistuneesta salaliitosta."
"Tietysti, luonnollisesti!" sanoi Perenna. "Olette oikeassa… erittäinkin kun hän unhoitti sekoittaa kirjaimet lukossa eilen illalla ja avaimet ovat pöydällä olevassa avainkimpussa."
He juoksivat ylös portaita.
"Antakaa minun tehdä se", sanoi Mazeroux. "On oikeampaa, että te ette koske lukkoon."
Hän otti avainkimpun, työnsi syrjään lasisuojuksen ja pisti avaimen lukkoon kuumeentapaisella levottomuudella, jota don Luis tunsi vielä suuremmassa määrässä. Vihdoinkin he saisivat tietää tämän salaperäisen jutun yksityiskohdat. Kuollut mies itse antaisi ilmi murhaajiensa salaisuudet.
"Herra Jumala, kuinka te olette hidas," murisi don Luis.