"Tulee."
"Eikö hän käskenyt teitä soittamaan poliisikomissariota?"
"Se merkitsee, että hän haluaa nähdä kaikki itse. Siten on paras.
Mutta etsiväpoliisi? Yleinen syyttäjä?"
"Hän on puhunut niiden kanssa."
"Mikä teidän on, Alexandre? Minun täytyy kiskoa teiltä sanat väkisin.
Te näytätte niin kummalliselta. Mikä teitä vaivaa?"
"Ei mikään."
"No, hyvä on. Tämä juttu on pannut päänne pyörälle. Se ei olekaan ihmeellistä. Prefekti ei myöskään tule iloiseksi… erittäinkin kun hän on niin kevytmielisesti luottanut minuun ja tullaan vaatimaan selitystä, miksi minä olen täällä. Kas niin, on parasta, että te otatte vastuun kaikesta mitä olemme tehneet. Suostutteko siihen? Sitäpaitsi se on teille suureksi hyödyksi. Pitäkää itsenne häikäilemättä esillä, syrjäyttäkää minut niin paljon kuin voitte ja ennenkaikkea — otaksun ettei teillä ole mitään tätä pikkuseikkaa vastaan — älkää olko niin tyhmä ja puhuko siitä, että nukuitte hetkeäkään tänä yönä välihuoneessa. Teitä vain moitittaisiin sen takia. Ja sitten… niin, se on siis sovittu? Ja meidän on vain sanottava hyvästi. Jos prefekti haluaa tavata minua, niinkuin hän arvatenkin tekee, niin soittakoon minulle Place de Palais-Bourboniin. Minä olen kotona. Näkemiin. Ei ole välttämätöntä, että minä olen mukana kuulustelussa, minun läsnäoloni ei olisi paikallaan. Hyvästi, rakas ystävä."
Hän kääntyi ovelle.
"Silmänräpäys!" huudahti Mazeroux.
"Silmänräpäys? Mitä tarkoitatte?"