"Laskekaa kymmeneen, Alexandre."
"Sataan, jos niin haluatte, mutta te ette…"
"Vaietkaa loruinenne! Pois tieltä!" Hän tarttui Mazerouxin molempiin olkapäihin, käänsi hänet ympäri ja heitti hänet sohvalle. Sitten avasi hän oven.
"Pysähtykää tahi minä ammun!"
Mazeroux oli noussut ja seisoi nyt revolveri kädessä päättäväisin kasvoin.
Don Luis pysähtyi hämmästyneenä. Uhkaus ei tehnyt häneen pienintäkään vaikutusta, häneen suuntautuvan revolverinsuun kohtasi hän kylmäverisellä katseella. Mutta kuinka ihmeessä uskalsi Mazeroux, hänen entinen rikoskumppaninsa, hänen aulis oppilaansa, hänen innokas palvelijansa, käyttäytyä niinkuin teki.
Perenna meni hänen luokseen ja laski kätensä salapoliisin ojennetulle käsivarrelle.
"Prefektin käskystäkö?" kysyi hän.
"Niin," mutisi Mazeroux tyytymättömänä.
"Määräys pidättää minut täällä kunnes hän tulee?"