Mazeroux seisoi hänen vieressään tuskan täyttämin silmin.
Muutamia minuutteja kului. Sitten selitti Perenna miettivästi:
"Tarkemmin ajatellen myönnän, että te olette käsittänyt tilanteen selvästi, Alexandre, ja että teidän olettamuksenne ovat täydellisesti oikeutetut. Jos ei minun muutamien tuntien kuluessa onnistu luovuttaa poliisille Hippolyte Fauvillen ja hänen poikansa murhaajia, niin se olen minä, don Luis Perenna, joka suljetaan vankilaan tänä iltana, torstaina, ensimmäisenä päivänä huhtikuuta."
IV LUKU
Himmeä turkoosi
Kello oli noin yhdeksän aamulla, kun poliisiprefekti astui huoneeseen, jossa kaksoismurhan käsittämätön murhenäytelmä oli näytelty.
Hän ei edes kumartanut don Luisille ja lakimiehet, jotka seurasivat häntä, olisivat luulleet don Luisin olevan ainoastaan Mazerouxin avustajan, jos ei salapoliisipäällikkö olisi muutamilla sanoilla kertonut heille mitä osaa tämä vieras mies oli näytellyt.
Herra Desmalions tutki nopeasti molemmat ruumiit ja vastaanotti lyhyen selostuksen Mazerouxilta. Sitten meni hän ulos ja lähti toisen kerroksen salonkiin, johon rouva Fauville, jolle hänen tulostaan ilmoitettiin, tuli melkein heti häntä vastaan.
Perenna oli seisahtunut välihuoneeseen. Nyt meni hän eteiseen. Talon palvelijat, jotka nyt olivat kuulleet puhuttavan murhasta, tekivät itselleen asiaa sinne ja tänne. Hän meni pihamaalle johtavia portaita pitkin.
Siellä seisoi kaksi miestä; toinen heistä sanoi: