"Te ette saa kulkea ohi."
"Niin, mutta…"
"Te ette saa kulkea, sellainen on määräys."
"Määräys? Kuka on antanut sellaisen määräyksen?"
"Prefekti itse."
"Mikä huono onni!" sanoi Perenna nauraen.
"Minä olen ollut ylhäällä koko yön ja olen hyvin nälissäni. Eikö ole mitään mahdollisuutta saada jotain syödäkseen?"
Molemmat poliisikonstaapelit katsoivat toisiinsa ja toinen heistä viittasi luokseen Silvestren ja puhui hänen kanssaan. Silvestre meni ruokasalin läpi keittiöön ja tuli takaisin tarjottimen kera.
"Hyvä", ajatteli don Luis kiitettyään palvelijaa, "nyt on asia selvä. Olen kiinni. Sen juuri halusin tietää. Mutta herra Desmalions on heikko logiikassa, sillä jos se on Arsène Lupin, josta hän aikoo pitää kiinni, ovat kaikki nämä kunnialliset kiinniottajat tuskin riittäviä, ja jos se taas on don Luis Perenna, on heitä liiaksikin, sillä herra Perennan pako ryöstäisi herra Perennalta kaikki mahdollisuudet saada vilahdukseltakaan nähdä Cosmo-raukan sekiinejä. Ja nyt on parasta, että istuudun."
Hän istuutui jälleen tuolilleen välihuoneessa ja odotti tapahtumia.