Työhuoneen avatun oven kautta näki hän kuinka poliisit toimittivat tutkimuksiaan. Piirilääkäri suoritti alustavan ruumiinkatselmuksen ja huomasi samat myrkytysoireet kuin eilen illalla päällikkö Vérot'ssa. Sitten ottivat salapoliisit ruumiit ja kantoivat ne toistensa yhteydessä oleviin makuuhuoneisiin, joita isä ja poika olivat ennen käyttäneet.
Sitten tuli poliisiprefekti alas ja don Luis kuuli hänen sanovan sisällä oleville herroille:
"Naisraukka! Hän ei tahtonut ymmärtää… mutta kun hän vihdoinkin käsitti, kaatui hän pyörtyneenä lattialle. Ajatelkaa, mies ja poika samalla kertaa! Ihmisparka!"
Siitä hetkestä ei Perenna kuullut eikä nähnyt mitään. Ovi oli suljettu. Prefektin oli täytynyt antaa muutamia ohjeita puutarhatietä, sillä molemmat salapoliisit tulivat ja asettuivat eteiseen, välihuoneen verhon oikealle ja vasemmalle puolelle.
"Yksi asia on varma," sanoi don Luis itsekseen. "Minun asemani ei ole loistava. Minkälaisessa tilassa mahtaakaan Alexandre olla?"
Kello kaksitoista tuli Silvestre hänen luokseen tuoden hiukan ruokaa tarjottimella.
Ja hänen kiusallisen pitkä odotuksensa alkoi taas.
Työhuoneessa ja talossa jatkui tutkiminen, joka oli keskeytynyt aamiaisen ajaksi. Perenna kuuli askeleita ja ääniä joka taholta. Lopuksi tuli hän välinpitämättömäksi ja väsyneeksi, ojentautui tuoliinsa ja nukkui.
Kello oli neljä kun komisario Mazeroux tuli herättämään hänet.
Viedessään häntä huoneeseen kuiskasi Mazeroux:
"Oletteko saanut hänet selville?"