"Mitä te ajattelisitte siitä?"
"Silloin olisi olemassa kiistämätön yhdysside tämän talossa läsnäolleen henkilön ja molempien rikosten välillä."
"Meillä olisi siis ainakin oikeus epäillä tätä henkilöä teidän mielestänne?"
"Kyllä".
"Onko se teidän mielipiteenne?"
"Ehdottomasti."
Herra Desmalions otti taskustaan palan silkkipaperia ja nosti siitä pienen sinisen kiven.
"Tässä", sanoi hän osoittaen sitä don Luisille, "on turkoosi, jonka me löysimme kaapista. Se kuuluu ilman pienintäkään epäilyä sormukseen, jota te kannatte sormessanne."
Don Luis sai raivokohtauksen. Hän sähisi yhteenpurtujen hampaiden välitse:
"Oh, ne roistot! Kuinka taitavia ne ovat! Mutta en voi uskoa…"