Poliisiprefekti hymyili ja otti esiin kellonsa.
"Minä odotan", sanoi hän.
"Tarvitsen siihen tunnin, herra prefekti, en enempää, jos te annatte minulle vapaat kädet. Ja minä luulen, että totuuden etsiminen on pienen kärsivällisyyden arvoinen."
"Minä odotan", toisti herra Desmalions.
"Herra Mazeroux, olkaa hyvä ja sanokaa palvelija Silvestrelle, että herra prefekti haluaa jutella hänen kanssaan."
Saatuaan merkin herra Desmalionsilta meni Mazeroux ulos.
Don Luis selitti:
"Herra prefekti; vaikkakin turkoosin löytö teidän silmissänne muodostaa tavattoman painavan todisteen minua vastaan, on löydöllä myöskin minulle suuri merkitys. Sanon teille minkä tähden. Tämän turkoosin on täytynyt pudota sormuksestani eilen illalla ja vieriä matolle. Ainoastaan neljä henkilöä on voinut huomata tämän tapahtuman, ottaa ylös turkoosin ja panna sen kaappiin vahingoittaakseen minua, uutta vastustajaa. Ensimmäinen näistä henkilöistä on teidän salapoliisinne, komisario Mazeroux, jota en ota lukuun. Toinen on kuollut… tarkoitan herra Fauvillea. Hänestä emme puhu. Kolmas on palvelija Silvestre. Haluaisin puhua muutaman sanan hänen kanssaan. Se ei vie kauan aikaa."
Silvestren kuulustelu oli pian toimitettu. Hän saattoi todistaa, ettei hän rouva Fauvillen tuloon saakka ollut jättänyt keittiötä, jossa hän oli istunut pelaamassa korttia kamarineidin ja erään toisen palvelijan kanssa.
"Hyvä on", sanoi Perenna. "Vielä sana. Tehän olette lukeneet päällikkö
Verot'n kuolemasta ja nähneet hänen valokuvansa aamulehdissä?"