"No? No?"
Perenna otti tuolin, käänsi sen ja istuutui sanoen rauhallisesti.
"Keskustelkaamme…"
Tämä sanottiin niin päättäväisesti, että prefekti mutisi epäröivästi:
"En oikein ymmärrä…"
"Sen teette pian, herra prefekti."
Ja hän alkoi puhella hitaasti, pannen painoa joka tavulle:
"Herra prefekti, tilanne on selvä kuin päivä. Eilen illalla te annoitte minulle valtuuden, joka asettaa teidät itsenne mitä vakavimpaan vastuuseen. Seuraus on, että te nyt mihin hintaan tahansa ja ilman viivyttelyä tarvitsette rikollisen. Ja täksi rikolliseksi pitäisi minun tulla. Minua painavat asianhaarat ovat: minun läsnäoloni täällä, se tosiasia, että ovi oli lukittu, että komisario Mazeroux nukkui rikoksen tapahtuessa ja että turkoosi löydettiin kaapista. Tämä kaikki on vakuuttavaa, sen myönnän. Siihen tulee se musertava tosiasia, että minulle oli mitä suurimmassa määrin edullista päästä herra Fauvillesta ja hänen pojastaan, sillä jos ei Cosmo Morningtonin perillisiä löydy, saan minä sata miljoonaa frangia. Minulla ei siis ole muuta valittavaa kuin joko seurata teitä, herra prefekti, vankilaan, tahi myöskin…"
"Tahi myöskin?"
"Tahi myöskin jättää teille rikollinen, se oikea rikollinen."