— Mutta miksei hän toimi meidän kanssamme? Olisihan se niin paljon yksinkertaisempaa! Jos hän päästäisi meidät sekaantumaan asioihin, hän saisi pitää koko miljoonansa.
— Niin kyllä, mutta hän pelkää. Jos hän koettaa petkuttaa tuota toista, niin ei hän saakaan tytärtään takaisin.
— Ketä toista?
— Häntä.
Ganimard lausui tuon sanan hyvin vakavasti, hiukan pelokkaasti, ikään kuin puhuen yliluonnollisesta olennosta, jonka käsissä hän jo ennen oli ollut.
— Onhan se hieman hullunkurista, huomautti Folenfant terävästi, — että meidän tehtävämme on suojella tuota herraa omaa itseänsä vastaan.
— Lupinin suhteen on koko maailma ylösalaisin, vastasi Ganimard huoaten.
Kului minuutti.
— Varuillanne, Ganimard huomautti.
Herra Gerbois tuli pankista. Capucines-kadun päässä hän kääntyi bulevardille, vasemmalle puolen katua. Hän asteli hitaasti liikkeiden ohi katsellen näyteikkunoita.