— Mutta, hyvä herra, te erehdytte. Neiti Gerboisia ei ole ryöstetty.
— Minun tytärtäni ei ole muka ryöstetty!
— Ei suinkaan. Jos sanoo ryösti, tarkoittaa se väkivaltaa. Hän on aivan vapaaehtoisesti suostunut panttivangiksi.
— Vapaaehtoisesti! sanoi herra Gerbois aivan ymmällään.
— Ja melkeinpä omasta pyynnöstään! Miten nuori, viisas tyttö, kuten neiti Gerbois on, jolla sitä paitsi on salainen rakkaus rinnassaan, olisi kieltäytynyt hankkimasta itselleen takaisin myötäjäisiään! Minä vannon teille, että oli helppoa saada hänet ymmärtämään, että millään muulla keinolla ei voinut saada teitä taipumaan.
Herra Detinan oli tästä suuresti huvittunut. Hän väitti:
— On aivan mahdotonta otaksua, että neiti Gerbois olisi suostunut teidän ehdotuksiinne.
— Ei minun. Minulla ei ole edes kunnia tuntea häntä. Eräs minun naisystäväni otti tämän asian huolekseen.
— Epäilemättä tuo autossa ollut vaaleatukkainen nainen, keskeytti herra Detinan.
— Juuri niin. Heti kun he tapasivat toisensa ensi kerran lyseon luona oli kaikki sovittu. Sen jälkeen ovat neiti Gerbois ja hänen uusi ystävättärensä matkustelleet, ovat olleet Belgiassa ja Hollannissa, matka on ollut hyvin hauska ja opettavainen nuorelle tytölle. Sitä paitsi hän selittää kyllä kaiken itse…