— Mutta, Ganimard, miksi te olette ruvennut nuohoojaksi?
Tarkastaja tuli esiin takasta kasvot mustina, vaatteet tuhkan peitossa, silmät kiiluen raivosta; häntä oli vaikea tunteakaan.
— Minä etsin häntä, hän ärähti.
— Ketä?
— Arsène Lupinia… Arsène Lupinia ja hänen ystävätärtään.
— Vai niin! Ja te kuvittelette heidän olevan piilossa piipussa.
Ganimard nousi ja laskien esimiehensä hihalle mustat sormensa sanoi raivosta käheällä äänellä:
— Missä he sitten olisivat? Täytyyhän heidän jossain olla. He ovat samanlaisia olentoja kuin te ja minäkin, lihaa ja verta. Sellaiset eivät haihdu kuin höyry.
— Eivät, mutta he katoavat kumminkin.
— Mitä tietä? Mitä tietä? Talo on saarrettu! Katolla on poliiseja.