— Ensiksi, hän alkoi, — pyydän herra Charlesia tarkoin vastaamaan tähän kysymykseen: olivatko kaikki ne esineet, jotka hän ensi kerralla näki kumossa tai poissa paikoiltaan, toisella kertaa aivan tavallisella paikallaan?
— Olivat.
— Niitä ei siis voinut panna paikoilleen kukaan muu kuin henkilö, joka tarkoin tiesi ja tunsi näiden esineiden paikat.
Tämä huomautus teki syvän vaikutuksen läsnäoleviin. Ganimard jatkoi:
— Toinen kysymys, herra Charles. Te heräsitte kellonsoittoon. Kuka teidän luulonne mukaan soitti?
— Tietysti herra paroni.
— Mutta millä hetkellä hän olisi soittanut?
— Taistelun jälkeen… kuolinhetkellään.
— Mahdotonta, sillä te tapasitte hänet virumassa kuolevana maassa yli neljän metrin päässä soittokellosta.
— Silloin soitti hän taistelun aikana.