Hän palasi saliin, lähestyi Herschmannia, mainitsi nimensä ja pyysi saada nähdä kirjeen. Herschmann antoi sen hänelle. Siinä oli lyijykynällä, kiireesti, ja raharuhtinaalle oudolla käsialalla kirjoitettu seuraavat yksinkertaiset sanat:
"Sininen timantti tuottaa onnettomuutta. Muistakaa paroni d'Hautrecia."
* * * * *
Sinisen timantin aiheuttamat selkkaukset eivät olleet päättyneet, se oli tullut tunnetuksi paroni d'Hautrecin murhan ja huutokauppakamarissa tapahtuneen tapauksen kautta, ja kuusi kuukautta myöhemmin se tuli vielä kuuluisammaksi. Seuraavana kesänä varastettiin nimittäin de Crozonilta tuo kallisarvoinen kivi, jonka hän niin kalliilla hinnalla oli hankkinut itselleen.
Kertokaamme lyhyesti tuo omituinen juttu, jonka jännittävät ja dramaattiset yksityiskohdat ovat herättäneet meidän kaikkien huomiota, ja joita minä nyt voin hiukan valaista.
Elokuun 10. päivän iltana herra ja rouva de Crozonin vieraat olivat koolla salongissa heidän komeassa linnassaan, joka sijaitsi Sommen lahden rannalla. Kreivitär istui pianon ääreen ja laski pienelle pöydälle soittokoneen viereen sormuksensa, joiden joukossa oli paroni d'Hautrecin timantti.
Tunnin päästä kreivi poistui omaan huoneeseensa, samoin hänen
molemmat serkkunsa, d'Andellet, ja rouva de Réal, kreivitär de
Crozonin hyvä ystävätär. Kreivitär jäi salonkiin Itävallan konsulin
Bleichenin ja hänen rouvansa kanssa.
He puhelivat, sitten kreivitär sammutti suuren lampun joka oli salongin pöydällä. Samalla herra Bleichen sammutti molemmat pianolla olevat lamput. Hetkisen vallitsi täysi pimeys, kaikki hapuilivat huoneessa, sitten konsuli sytytti kynttilän, ja kaikki kolme vetäytyivät omiin huoneisiinsa. Heti huoneeseensa päästyään muisti kreivitär sormuksensa ja lähetti kamarineitinsä niitä hakemaan. Tämä palasi ja laski ne takan reunukselle ilman että kreivitär niitä sen lähemmin tarkasti. Seuraavana päivänä rouva de Crozon huomasi, että yksi sormus puuttui, se, jossa oli sininen timantti.
Hän ilmoitti asiasta miehelleen. He päättelivät heti seuraavaa: kamarineiti oli kaikkien epäilysten yläpuolella, syyllinen ei voinut olla kukaan muu kuin herra Bleichen.
Kreivi ilmoitti asiasta Amiensin keskuskomisariolle, joka pani toimeen tutkimuksen ja antoi salaa vartioida hyvin tarkkaan Itävallan konsulia, jotta tämä ei voisi myydä eikä lähettää muualle sormusta.