— Watson, mitä enemmän me työskentelemme yhdessä, sitä selvemmin huomaan teidän edistyvän. Te toden totta aivan hämmästytätte minua.
Pimeässä Watson punastui mielihyvästä, ja Holmes jatkoi:
— Syödäkseen, varmaankin, ja sitten luultavasti ottaakseen selville, menenkö todellakin Crozonien luo, kuten Ganimard ilmoitti haastattelussaan. Minä menen siis sinne, jotta en pahoittaisi hänen mieltään. Mutta kun minun täytyy hänen suhteensa voittaa aikaa, niin en menekään.
— Ah! sanoi Watson ällistyneenä.
— Te, ystäväiseni, juoskaa tätä katua pitkin, ottakaa ajuri, kaksi kolme ajuria. Palatkaa myöhemmin etsimään matkatavaroita, jotka jätimme asemalle, ja täyttä laukkaa l'Elysée-Palace-hotelliin.
— l'Elysée-Palace-hotelliin?
— Te tilaatte itsellenne huoneen, jonne menette levolle ja nukutte kädet nyrkissä odottaen minun määräyksiäni.
Watson lähti ylpeillen hänelle uskotusta tehtävästä. Sherlock Holmes otti matkalippunsa ja meni Amiensin pikajunaan, jossa kreivi ja kreivitär jo häntä odottivat.
Hän kumarsi vain heille, sytytti uuden piipun, ja tupakoi rauhallisesti seisoen vaunun käytävässä.
Juna lähti liikkeelle. Kymmenen minuutin päästä hän tuli istumaan kreivittären viereen ja sanoi hänelle: