"Aivan lähellä, Sarekin kärjessä."
"Voiko siis laskeutua sinne alas? Mutta rantakalliohan on äkkijyrkkä."
"Vene onkin juuri jyrkimmällä kohdalla, jota nimitetään Hyökkäysportiksi. Se nimi sai Stéphanen ja minut ymmälle. Tarkoittaahan se jonkinlaista sisään- tai uloskäytävää. Mutta lopuksi saimme tietoomme, että keskiajalla olivat munkit ympäröineet luostarinluodon vallituksella. Sopi siis otaksua, että oli olemassa hyökkäysportti, joka suojeli merelle johtavaa käytävää, ja kun Maguennocin kanssa vähän aikaa haeskelimme, keksimme todellakin kallion pinnassa ikäänkuin raon, hiekalla täytetyn syvennyksen, ja sen suojana oli aivan vähän matkan päässä varsinainen muuri jykevistä rakennuskivistä. Polku pujottelee keskeltä, siinä on askelmia ja muurissa ikkunoita merelle päin, ja vihdoin päästään pienen lahdelman pohjukkaan. Siinä on hyökkäysportin suu. Me panimme sen jälleen kuntoon ja veneeni on nostettu rantakallion juurelle."
Véroniquen kasvot kirkastuivat.
"Mutta sittenhän olemme pelastetut."
"Siitä ei ole pienintäkään epäilystä."
"Eikä vihollinen voi tulla sinne?"
"Kuinka se voisi?"
"Sillä on moottorivene."
"Koska se ei ole vielä saapunut, täytyy otaksua, ettei tunneta tätä pikku lahtea eikä tietä sinne alas. Kumpikaan ei näy ulapalle, ja niitä suojaavat sitäpaitsi sadat riutat ja kalliot."