Hän huusi vihlovalla äänellä. Hän ilmoitti tulonsa kovalla äänellä.
Ja niin hän saapui priiorintaloon.
Toinen ovenpuoliskoista oli raollaan. Hän työnsi sitä ja syöksähti eteiseen parkuen:
"François! François!"
Huuto kaikui perustuksesta katonharjaan, kautta koko talon, mutta jäi vastauksetta.
"François! François!"
Hän nousi portaita myöten, avasi umpimähkään ovia, juoksi poikansa kamariin, Stéphanen ja Honorinen huoneisiin. Ei ketään.
"François! François…! Etkö sinä kuule minua? Ehkä ne tekevät sinulle pahaa…? Oi, François, minä pyydän…"
Hän palasi porrassiltamalle. Hänen edessään oli herra d'Hergemontïn työhuone.
Hän hyökkäsi ovea kohti ja perääntyi heti ikäänkuin olisi nähnyt hornan kuilusta kohonneen haamun.
Siellä seisoi mies, käsivarret ristissä, ja näkyi odottavan. Ja se oli tosiaan se mies, jota hän oli naista ja lasta ajatellessaan hetkiseksi kuvitellut. Se oli kolmas hirviö!