Mutta kului kolme minuuttia, neljä minuuttia, eikä pääovi enää auennut.
Kaikki Véroniquen luottamus haihtui. Hänestä oli hupsua, ettei hän ollut seurannut poikaansa, ja hän ajatteli, ettei olisi saanut hetkeksikään alistua lapsen tahtoon. Välittämättä tunnelista ja vaaroista, joita saattoi siltä taholta uhata, hän lähti taloa kohti. Mutta hänellä oli sellainen kauhea vaikutelma, jota saa kokea eräissä unissa, kun sääret ovat ikäänkuin halvatut eikä pääse paikaltaan liikahtamaan vihollisen hätyyttäessä.
Ja kelttiläisen muistopatsaan luo saapuessaan hän näki äkkiä jotakin, minkä merkitys ei hänelle heti selvinnyt. Maahan tammien juurelle, jotka oikealta kiersivät puolikehää, oli siroiteltu katkottuja, ihan äskettäin katkottuja oksia, joiden lehdet vielä olivat tuoreet.
Hän kohotti silmänsä ja pysähtyi hämmästyneenä — kauhistuneena.
Yksi ainoa tammi oli karsittu. Ja mahtavaan runkoon, joka oli paljaana neljän, viiden metrin korkeudelta, oli nuolella pistetty ilmoituslippu. Siinä oli kirjaimet: V.d'H.
"Neljäs risti…" äännähti Véronique, "minun nimelläni merkitty risti…!"
Hän ajatteli, että nyt, kun hänen isänsä oli kuollut, oli jonkun hänen vihollisistaan täytynyt piirtää nuo tyttönimen alkukirjaimet. Varmaankin sen oli tehnyt hänen päävihollisensa; ja tällä hetkellä hän sen nojalla, mitä oli tapahtunut, ja muistaen väijyvän naisen ja pojan, antoi varsinaiselle viholliselleen ensi kertaa ja vastoin tahtoaankin määrätyt piirteet.
Ohimenevä vaikutelma, joka ei ollut todennäköinen ja josta hän ei edes ollut tietoinen. Jokin kauheampi asia sai hänet suunniltaan. Hän käsitti äkkiä, että hirviöiden, nummilla ja kalliokammioissa piileskelevien hirviöiden, naisen ja lapsen rikostoverien, oli täytynyt tulla tänne, koska risti oli pystytetty. Epäilemättä ne olivat rakentaneet käymäsillan sen sijalle, joka oli poltettu. Ne olivat nyt talon isäntinä, ja François oli jälleen niiden käsissä.
Silloin hän ponnahti äkkiä, elpyen täysiin voimiinsa. Hänkin vuorostaan juoksi raunioiden täyttämää niittyä pitkin, joka vietti rakennuksen julkisivua kohti.
"François…! François…! François…!"