"Missä se oli?"
"Kylän ja nummien välissä, pienessä kastanjametsikössä."
"Siis toisella puolella saarta?"
"Niin."
"Hyvä on. Ryhdymme varokeinoihin."
"Minkälaisiin? Siellä on ehkä useampia…"
"Vaikka niitä olisi kymmenen, niin se ei asiaa muuta. Missä on
Konrad?"
"Sen käymäsillan luona, jonka teimme poltetun tilalle. Hän vartioi sieltä käsin."
"Konrad on ovela veitikka. Sillan polttaminen oli pidättänyt meitä toisella puolella, ja jos poltamme uuden sillan, tuottaa se samanlaisen esteen. Véronique, minä uskon, että tullaan sinun avuksesi… odotettu ihme… toivottu pelastus… Liian myöhään, kaunis kultaseni…"
Hän irroitti köydet, joilla uhri oli sidottu parvekkeeseen, kantoi hänet sohvalle ja höllensi hiukan suukapulaa.