"Nuku, tyttöseni, lepää minkä voit. Olet vasta puolitiessä
Golgathalle, ja loppumatka on vaikea."
Hän poistui leikkiä laskien, ja Véronique kuuli muutamia lauseita, joita molemmat miehet vaihtoivat keskenään ja joista hänelle selvisi, että Otto ja Konrad toimivat mukana pelkkinä sivuhenkilöinä, jotka eivät olleet asiasta perillä.
"Kuka sitten on tuo onneton, jota te vainoatte?" kysyi Otto.
"Se ei koske sinua."
"Konrad ja minä haluaisimme kuitenkin hiukan tietää."
"Minkätähden, jumaliste?"
"Vain tietääksemme."
"Konrad ja sinä olette tyhmyreitä", vastasi Vorski. "Kun otin teidät palvelukseeni ja autoin teidät livistämään kanssani, ilmoitin teille suunnitelmistani niin paljon kuin voin teille ilmoittaa. Te suostuitte ehtoihini. Syyttäkää itseänne. Teidän täytyy seurata minua päähän asti."
"Mutta jos emme?"
"Jos ette, niin varokaa seurauksia! Minä en pidä epäluotettavista tovereista…"