"Kivi sitten, kivi, joka kaiketikin osui tammeen."
"Helppo todeta", sanoi Vorski.
Hän käänsi lyhtynsä ja päästi heti kirouksen.
"Tuhat tulimmaista! Kas tuossa… Otsikkokirjoituksen alla…"
He katsoivat.
Hänen osoittamansa paikkaan oli tarttunut nuoli, jonka sulat vielä värähtelivät.
"Nuoli!" äännähti Konrad. "Onko se mahdollista? Nuoli?"
Ja Otto sopersi:
"Olemme hukassa. Varmaankin tähdättiin meihin."
"Se, joka meihin tähtäsi, ei ole kaukana", huomautti Vorski. "Pitäkää silmänne auki… Etsitäänpäs…"