"Otto! Otto!"
"Seis! Kuka siellä?" vastasi Otto säikähtyneellä äänellä.
"Minä… Älä hiidessä ammu!"
"Kuka siellä on? Tekö?"
"Minä juuri, minä, kuulethan, pässinpää!"
"Entä ne kaksi laukausta?"
"Ei mitään… erehdys… kyllä sitten kerromme…"
Hän oli saapunut tammen juurelle ja tarttuen lyhtyyn suuntasi heti sen valon uhriinsa. Se ei ollut liikahtanut, vaan lepäsi yhä puuntyveä vasten pää hunnutettuna.
"Ah", virkkoi Vorski, "hengähdän helpotuksesta. Voi turkanen, kuinka minua pelotti!"
"Mitä sitten pelkäsitte?"