"Kuinka petomaista!" huudahti Vorski. "Jos olet hänet tappanut, niin olet kuoleman oma."
Hän kyykistyi hädissään ja laski korvansa onnettoman povea vasten.
"Ei", sanoi hän hetkisen perästä, "sydän sykkii vielä… mutta sitä ei kestäne kauan. Työhön, toverit. Kymmenen minuutin päästä täytyy tästä kaikesta tulla loppu."
KOLMASTOISTA LUKU
Äärimmäinen hetki
Valmistukset eivät kestäneet kauan, ja Vorski itse otti niihin tarmokkaasti osaa. Hän sovitti tikkaat puunrunkoa vasten, sitoi köyden toisen pään uhrinsa vyötäisille ja kiersi toisen erääseen ylimmistä oksista. Sitten hän seisoen viimeisellä puolalla antoi määräyksiä tovereilleen:
"No nyt teidän tarvitsee vain vetää. Nostakaa hänet ensin pystyyn ja pitäköön toinen teistä häntä tasapainossa."
Hän odotti hetkisen. Mutta kun Otto ja Konrad supattelivat hiljaa, huusi hän:
"Ettekö voisi pitää kiirettä… varsinkin kun olen tässä liian mukavana maalitauluna, jos joku aikoisi lähettää luodin tai vasaman ruumiiseeni? Eikö vielä?"
Apurit eivät vastanneet mitään.