"No, moinen kuhnailu on jo liikaa! Mitä nyt vielä? Otto… Konrad…"
Hän hyppäsi maahan ja kovisti heitä.
"Kylläpä te olette vaivaisia molemmatkin. Tällä tavalla saamme rähjätä aamuun asti… ja kaikki menee myttyyn. Vastaahan jotakin, Otto!"
Vorski käänsi valonsäteen suoraan hänen kasvoihinsa.
"No mitä? Ethän aio kieltäytyä? Siltä näyttää! Entä sinä, Konrad?
Tehdäänkö tässä lakko?"
Otto kohautti päätänsä.
"Lakko… ehkei nyt juuri lakkoa. Mutta Konrad ja minä tahtoisimme kernaasti muutamia selityksiä."
"Selityksiä? Mistä sitten, tolvana? Teloitettavasta naisestako? Vaiko jommastakummasta pojasta? Turhaa itsepäisyyttä, toverit. Sanoinhan minä teille teidät pestatessani: Käyttekö ummessa silmin? Paha urakka on edessämme, paljon verta vuodatettavana. Mutta työn jälkeen iso kasa rahaa."
"Siitäpä juuri onkin kysymys", virkkoi Otto.
"Määrittele sitten, hölmö."