Vorski kävi rikostoveriinsa käsiksi.
"Mitä tämä merkitsee? Sinä rohkenet minua herjata… sinutella minua… minua!"
"Miksikä en, koska olet minulta varastanutkin?"
Vorski hillitsi itsensä ja jatkoi vapisevalla äänellä:
"Puhu ja pidä varasi, miekkoseni, sillä sinä leikit kamalaa leikkiä.
Puhu!"
"No niin", selitti Otto. "Riippumatta aarteesta ja niistä kahdestasadastatuhannesta frangista, sovittiin välillämme — sinä kohotit kätesi valan merkiksi, — sovittiin, että kaikki käteinen raha, mitä joku meistä tämän homman aikana löytäisi, jaettaisiin kahtia: puolet sinulle ja puolet Konradille ja minulle. Onko se totta?"
"Totta on."
"Anna sitte tänne", virkkoi Otto, ojentaen kätensä.
"Mitä minun pitäisi antaa? En ole mitään löytänyt."
"Sinä valehtelet. Archignatin sisaria teloitettaessa sinä löysit yhdeltä heistä hänen liiveistään säästörahat, joita emme olleet heidän asunnostaan keksineet."