"Hän siis odottaa minua!"
Konrad antoi raa'an neuvon.
"Minä ehdotan, että murskaisimme hänen päänsä tuolla hänen omalla kirveellään", sanoi hän.
Mutta Vorski suuttui.
"Jos kosket hiuskarvaankaan hänessä, niin olet kuoleman oma."
"Mutta…"
"Mutta mitä?"
"Hän saattaa olla vihollinen… ehkä sama, jota eilenillalla ajoimme takaa… Muistakaahan… valkoinen viitta…"
"Sinä olet hölmö! Luuletko, että tuonikäinen äijä olisi meitä sillä lailla juoksuttanut?"
Hän kumartui ja kosketti hiljaa vanhuksen käsivarteen sanoen: