"Kuka sen olisi sanellut?"
"Isänne."
"Sepä olisi ihmeellistä! Mutta isänihän oli kuollut!"
"Sanon vieläkin: Mistä sen tiedätte?"
Tällä kertaa näkyi Véronique ällistyvän.
"Mihin te oikeastaan tähtäätte?" kysyi hän.
"Malttakaas. Tiedättekö niiden neljän merimiehen nimiä?"
"Kyllä minä sain ne kuulla. Mutta en niitä enää muista."
"Ettekö muista, että ne olivat bretagnelaisia nimiä?"
"Muistan tosiaan. Mutta en käsitä…"