"Ottakaapa tuo saksalainen riiviö ja tuokaa hänet ylemmän dolmenin luo. Turhaa sitoa häntä; hän ei kykene jäseniään liikuttamaan. Malttakaas hetkinen!"
Hän kumartui kuiskaamaan Vorskin korvaan:
"Katselehan Kivijumalaa katonlaattojen välissä, ennenkuin täältä lähdemme. Vanha druidi ei valehdellut sinulle. Se on tosiaan se vuosisatoja etsitty ihmekivi… minä keksin sen jo aikoja sitten… kirjevaihdon välityksellä. Jätä sille jäähyväisesi, Vorski! Sinä et sitä enää koskaan näe, mikäli tässä matoisessa maailmassa enää saatkaan mitään nähdä."
Hän antoi merkin.
Ripeästi kävi neljä marokkolaista Vorskiin käsiksi ja kantoi hänet salin perälle yhdyskäytävän vastapäiselle puolelle.
Don Luis kääntyi Oton puoleen, joka oli liikkumatta katsellut tapausten kulkua.
"Näen, että olet järkevä miekkonen, Otto, ja käsität tilanteen. Ethän sinä sekaannu mihinkään?"
"En mihinkään."
"Silloin sinut jätetään rauhaan. Saat ilman mitään vaaraa seurata meitä."
Hän pisti käsivartensa kapteenin kainaloon, ja niin he lähtivät jutellen keskenään.