"Kolminkertainen hölmö…! Älä tähän kiinnitä huomiotasi — minä puhun itsestäni. Eikö minun tosiaan olisi pitänyt sitä arvata! Eikö Kaikki-käy-hyvin nukkunut veneen alla ihan rauhallisesti, niinkuin nukkuu hyvä koira, joka on lähellä isäntäänsä! Eikö Kaikki-käy-hyvin silloin, kun se pantiin Françoisin jäljille, opastanut Stéphanea sen veneen luo? Ajoittain tosiaan taitavimmatkin menettelevät kuin aasit! Mutta sinä, Vorski, tiesit siis, että siellä oli maihinnousupaikka ja vene?"
"Eilisestä asti."
"Ja sinä veitikka aioit siinä veneessä livistää?"
"Niin."
"No, sitten saat niin tehdäkin, Vorski, ja Otto lähtee mukaasi. Minä jätän sen sinulle. Stéphane!"
Mutta Stéphane Miroux juoksi jo koiran saattamana rantakalliolle päin.
"Vapauta François, Stéphane", huusi don Luis.
Ja hän lisäsi kääntyen marokkolaisten puoleen:
"Auttakaa te häntä. Ja pankaa vedenalainen käyntiin. Kymmenen minuutin päästä lähdetään."
Hän kääntyi Vorskiin päin: