"Olen toiminut hyvin. Ei ole kulunut paljoakaan yli vuorokauden siitä, kun astuimme maihin Sarekissa. Ja arvoitusta on jatkunut neljäkolmatta vuosisataa. Tunti vuosisataa kohti. Onnittelen sinua, Lupin."
"Minäkin onnittelisin teitä kernaasti, don Luis", sanoi Patrice Belval, "mutta minun onnitteluni eivät ole samanarvoiset kuin teidänlaisenne asiantuntijan".
Kun he saapuivat pienen rantakaistaleen hietikolle, oli Françoisin nyt jo vesille laskettu vene tyhjä. Kauempana oikealla kellui Kristallitulppa rauhallisen meren pinnalla.
François juoksi heitä vastaan ja pysähtyi äkkiä muutaman askeleen päähän don Luisista katsellen häntä silmät suurina.
"Siis te…?" jupisi hän, "te, jota minä odotin…?"
"En totisesti tiedä, odotitko sinä minua", vastasi don Luis naurahtaen. "Matta minäpä tässä olen, siitä olen varma…"
"Te… te… don Luis Perenna… eli…"
"Hst, ei muuta nimeä… Perenna riittää… Älkäämmekä puhuko minusta, kuulehan. Mutta minä olen ollut sattuma, ohimenevä herrasmies, joka tipahtaa paikalle juuri parahiksi. Sinä sensijaan… Peijakas, sinä, poikaseni, olet selviytynyt aika hyvin…! Vietit siis yösi tuossa veneessä?"
"Niin, sitä peittävän öljykankaan alla, pohjaan sidottuna ja suu visusti kapulalla tukittuna."
"Olitko levoton?"