"Oh, minä en ole vaatimaton enkä vaitelias, ja siksipä minä ihailenkin tuota elukkaa. No, Kaikki-käy-hyvin, tule mukaani ja herkeä keimailemasta. Siihen sinulta voisi kulua koko yö, sillä heidän on tarvis tuntikausia itkeä yhdessä, äidin ja pojan…"
KAHDEKSASTOISTA LUKU
Kivijumala
Kristallitulppa kiiti vedenpinnalla, ja don Luis jutteli Stéphanen,
Patricen ja koiran ympäröimänä.
"Kylläpä se Vorski on aika roisto", sanoi hän. "Minä olen eläissäni nähnyt paljonkin hirviöitä, mutta en koskaan sellaista."
"Ja kuitenkin…" huomautti Patrice Belval.
"Ja kuitenkin…?" toisti don Luis.
"Palaan siihen, mitä teille jo sanoin. Teillä on käsissänne hirviö ja sallitte hänen livistää! Paitsi että se on suorastaan väärin… ajatelkaahan kaikkea pahaa, mitä hän vielä voi tehdä ja varmasti, välttämättömästi tekeekin! Ettekö joudu raskaaseen vastuuseen kaikista rikoksista, jotka hän tekee?"
"Onko se teidänkin mielipiteenne, Stéphane?" kysyi don Luis.
"En oikein tiedä mitä ajatella", vastasi Stéphane, "koska Françoisin pelastukseksi olin valmis kaikkiin myönnytyksiin. Mutta sittenkin…"