Véronique ojensi hänelle kätensä.
"Kaikesta sydämestäni."
Nyt tuli pitkä äänettömyys. Sitten don Luis Perenna jatkoi:
"Ah niin, sanomattoman kauhea, pöyristyttävä seikkailu. Minä olen nähnyt hirveitä asioita, olenpa itsekin kokenut sellaisia, jotka ovat jättäneet tuskallisen muiston. Mutta tämä vie niistä kaikista voiton. Se liikkui ikäänkuin kaiken sen ulkopuolella, mikä on todellisuuden rajoissa mahdollista, ja siihen sisältyy ääretöntä inhimillistä tuskaa. Se on ollut järjetön, koska se oli mielipuolen työtä… Myöskin senvuoksi, että se tapahtui hulluuden ja villiintymisen aikakaudella. Sodan takia kävi mahdolliseksi, että hirviö sai kaikessa turvassa ja salaa suunnitella ja panna toimeen sellaiset rikokset. Rauhan aikaan hirviöillä ei ole tilaisuutta toteuttaa järjettömiä haaveitansa. Mutta nyt tarjoutui tuolla eristetyllä saarella hänelle erikoisia, poikkeuksellisia mahdollisuuksia…"
"Älkäämme enää puhuko kaikesta tuosta", virkkoi Véronique vapisevalla äänellä.
Don Luis suuteli nuoren naisen kättä, tarttui sitten koiraan ja nosti sen syliinsä.
"Olette oikeassa. Älkäämme siitä puhuko. Silmät kyyneltyisivät ja Kaikki-käy-hyvin tulisi haikeamieliseksi. Kaikki-käy-hyvin, herttainen Kaikki-käy-hyvin, älkäämme siis enää puhuko siitä kauhistuttavasta seikkailusta. Mutta muistelkaamme sentään sen muutamia kohtia, jotka olivat kauniita ja runollisia. Eikö totta, Kaikki-käy-hyvin, Maguennocin jättiläiskukkia kasvavan tarhan sinä muistat yhtä hyvin kuin minäkin? Ja eikö taru Kivijumalasta kelttiläisten heimojen aikakaudelta, jotka vaelsivat maita mantereita kuninkaittensa hautapaasi mukanaan radiumista värähtelevänä, elävöittäviä ja ihmeellisiä hiukkasia erittelevänä — eikö se taru, Kaikki-käy-hyvin, ole aika soma? Mutta kuulehan, oivallinen Kaikki-käy-hyvin, jos minä olisin romaaninkirjoittaja ja minun olisi ryhdyttävä kertomaan tapauksia kolmenkymmenen ruumisarkun saarelta, niin vähät välittäisin hirveästä totuudesta, vaan antaisin sinulle paljoa tärkeämmän osan. Minä sivuuttaisin don Luisin, sen pitkäpiimäisen kerskailijan väliintulon, ja sinä saisit olla rohkeana ja äänettömänä pelastajana. Sinä taistelisit innoittavaa hirviötä vastaan, sinä tekisit tyhjiksi hänen vehkeilynsä ja ihmeellisen vaistosi avulla lopuksi rankaisisit paheen ja saattaisit hyveen loistavaan voittoon. Ja niin olisi paljoa parempi, koska sinua taitavammin, herttainen Kaikki-käy-hyvin, kukaan ei kykenisi tuhansilla toinen toistaan vakuuttavammilla todistuksilla osoittamaan, että elämässä kaikki järjestyy ja kaikki käy hyvin…"