"Mutta katsokaahan niitä, katsokaa!"
Alhaalla merellä liikkui moottorivene edelleen, molemmat ampujat valmiina murha-ase ojennettuna.
Eloonjääneet pakenivat. Kaksi niistä jäi jäljemmäksi.
Näihin kahteen laukaistiin, ja heidän päänsä katosivat.
"Mutta katsokaa niitä", toisteli bretagnetar käheällä äänellä… "Ajometsästystä!… Surmataan kuin otuksia… Voi Sarekin onnettomia asukkaita…!"
Taaskin kuului pamaus, ja jälleen painui musta piste aaltoihin.
Véronique väänteli itseään epätoivossa. Hän ravisti parvekkeen pylväitä kuin häkin rautoja, jonne oli vangittuna.
"Vorski! Vorski!" voihki hän, miehensä kamalan muiston ahdistamana…
"Se on Vorskin poika!"
Äkkiä tartuttiin hänen kurkkuunsa, ja hän näki edessään bretagnettaren tuntemattomiksi muuttuneet kasvot.
"Sinun poikasi!" änkytti Honorine. "Ole kirottu…! Sinä olet hirviön äiti, ja sinut rangaistaan…"