"Henkiä kylläkin, mutta sellaisia, joissa on lihaa ja luuta… Niillä on kädet, joilla ne murtavat ovet ja telkeevät ihmiset sisään… Ne hukuttavat aluksiakin… Ne ovat samoja, jotka tappoivat herra Antoinen, Marie le Goffin ja muut… samoja, jotka surmasivat kuusikolmatta…"
Véronique ei vastannut. Tähän ei ollut mitään vastattavaa. Hän kyllä tiesi, kuka oli surmannut herra d'Hergemontin, Marie le Goffin ja muut sekä upottanut molemmat veneet.
Hän kysyi:
"Mihin aikaan teidät kolme teljettiin?"
"Puoli yhdeltätoista… sinä päivänä, jolloin piti kello yhdeltätoista tultaman kylään Corréjoun kanssa."
Véronique mietti. Ei ollut juuri mahdollista, että François ja herra Stéphane olisivat käyneet täällä puoli yhdeltätoista ja tuntia myöhemmin ehtineet luodon taakse, josta olivat hyökänneet alusten kimppuun. Täytyikö otaksua, että saarella vielä oli yksi tai useampia heidän rikostovereitaan?
Hän lausui:
"Joka tapauksessa on tehtävä joku päätös. Ette voi jäädä tähän tilaan. Teidän täytyy levätä, virkistää voimianne…"
Toinen sisar oli noussut. Hän virkkoi samalla käheällä ja tuimalla äänellä kuin edellinen:
"Täytyy ennen kaikkea piilottautua ja voida puolustaa itseänsä niitä vastaan."